tiistai 19. tammikuuta 2016

Olohuone ja eteinen

Yritän nyt hiljalleen kuvailla Riehalaa huone kerrallaan tänne blogiin. Koti on vielä totta kai vaiheessa ja nautimme nyt tyhjistä valkoisista seinistä ja tilan tunnusta. Sisustetaan fiiliksen mukaan sitten jatkossa.

Tervetuloa Riehalaan! 
Lauran tädin kutoma matto piristää jokaista päivää.
Oikealla mittatilatut kaapit.

Nämä kaapit oli kyllä hankinnoista parhain!
 Imee sisäänsä tavaraa hurjat määrät.

Eteiseen on löytänyt tiensä korkea lipasto, 
joka oli edellisenkin kodin eteisessä.

Kalenterikin oli pakko jo laittaa seinälle, jotta tietää missä kukakin on  menossa.
Tässä se on hyvällä keskeisellä paikalla.

Arkku ja korkea lipasto on samaa sarjaa.



Olohuone on pieni ja kotoisa. 
Sohvassa oli aiemmin divaaniosa, joka nyt otettiin pois. Ostimme jo sohvaa hankkiessa muutama vuosi sitten ylimääräisen sohvatyynyn, jotta divaaniosan voi halutessaan irrottaa. Lisäksi hankimme sohvaan korkeammat jalat, jotta sen alta voi imuroida sohvaa nostamatta. Tätä päätöstä en ole katunut hetkeäkään. Sohvan alla kun on viikottain lelu jos toinenkin.

Hääkakun koriste, pupuperhe ja valkoinen joulutähti koristaa lipastoa. 
Arton sukulaisen aikanaan opettajaseminaarissa tekemä lipasto. Aivan ihana!


Koti-kirjaimet ja lyhty olivat ensimmäiset asiat, jotka laitettiin paikalleen muuttaessa. 
Vanhat matkalaukut ovat eksyneet Lauran matkaan vuosien varrella.

Parvekkeellakin näkee ruhtinaallisesti hyvän valaistuksen ansiosta,
 vaikka ulkona on pimeää.

Keittiön suunnalta katsottuna.
Takka on Oululaisen muurarin Eino Marttilan käsialaa ja ihan tiilestä muurattu. 
Eino tekee kaiken itse luukuista lähtien!


Olkkarista eteiseen päin katsottuna.

Nelipeiliset ovet luovat juuri sopivaa kartanofiilistä ja vanhan ajan tunnelmaa. 
Olimme yllätyneitä kun hinta oli lähes sama kolmipeilisen oven kanssa.


2010 oli tärkeä päivä. Willow treen kaunis hääkakun koriste "promise".

Heljä Liukko-Sundströmin Arabialle suunnittelemat puput.
Pupuperhe on kasvanut aina uuden perheenjäsenen myötä. 
Isä, äiti ja kolme tyttöä, sekä yksi poika. 





On tämä valoisuus jotakin käsittämätöntä! Pimein vuodenaika ja meillä näkee älyttömän hyvin. Lisäksi valoilla saa helposti luotua monenlaista tunnelmaa. Olohuoneen spotit ovat himmentimellä.

Pakkanen paukkuu, mutta talossa onneksi tarkenee hyvin!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!